Elvis-lehti toistaiseksi telakalla

Tiedoksi kaikille Elvis-lehden sivuilla vieraileville: Lukuvuosina 2016-2017 ja 2017-2018 Elviksellä ei ole ollut vakinaista toimittajakuntaa, ja siksi lehden toiminta on aika lailla minimissä. Lukion verkkolehden toiminta perustuu siihen, että opiskelijat valitsevat ”Lehtityön kurssin”. Kun taas löytyy innokkaita toimittaja (ja siis kurssin valinneita), toiminta voidaan jälleen polkaista käyntiin.

Lukiomme toimintaan ja meininkiin voitte silti tutustua vilkaisemalla aiempina lukuvuosina tehtyjä juttujamme. Lukiossamme järjestetään vuosittain (syksyllä) myös tutustumisilta 9. luokkalaisille, jolloin on mainio mahdollisuus saada yleiskuva lukiomme toiminnasta.

syksyisin terveisin

lehden toimittajakuntaa luotsaava

Anu Virpi, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori

 

Musiikin diplomi 2017

On taas se aika, kun avautuu mahdollisuus suorittaa musiikin diplomityön kurssi. Kokoonnumme ensimmäistä kertaa musiikin luokkaan syyskuussa suunnittelemaan tulevaa konserttia. Jokaisen mielessä pyörii biisi-ideoita ja erilaisia toteuttamistapoja. Biisit tulisi valita siten, että omat taidot pääsevät parhaiten esille eli jokainen saa ehdottaa niin sanottua ”omaa biisiä”, jota lähdemme työstämään. Päädymme pitkän pohdinnan jälkeen siihen, että jakaudumme kahteen ryhmään suuren osallistujamäärän vuoksi, jotta treenit olisi helpompi järjestää. Riskinä tietenkin on se, että jos joku on pois, se vaikuttaa enemmän harjoituksiin ja tämä juuri arveluttaakin osaa ihmisistä. Alamme treenaamaan maanantaisin, toinen ryhmä tiistaisin, ja ensimmäisenä biisinä alamme harjoittelemaan Nightwishin Nemo -nimistä hittiä.

Kirjallisena työnä pidämme päiväkirjaa joka treenikerrasta, jossa kuvailemme fiiliksiä, pohdimme mitkä asiat vaativat lisää harjoitusta ja mitkä asiat toimivat hyvin. Lisäksi kirjoitamme musiikillisen omaelämäkerran, jossa kerromme musiikista osana elämäämme esimerkiksi harrastuksistamme, aikaisemmista kokemuksistamme ja suhteestamme musiikkiin. Viimeiseksi kirjoitamme mietteitä yleisesti diplomin tekemisestä. Diplomin suorittamisen edellytyksenä on vähintään neljän musiikin kurssin suorittaminen.

Treenit ovat jo pitkällä ja olemme puurtaneet ahkerasti ja hioneet biisejä esityskuntoon pitkin syksyä. Muutaman sunnuntainkin olemme viettäneet harjoitellen koulussa saadaksemme konsertin kasaan mahdollisimman pian. Epätoivon tunteita on ollut monella ja välillä on tuntunut, että mikään ei onnistu. Kuitenkin ne lukuisat onnistumisen hetket motivoivat meitä jatkamaan, sillä edessä häämöttää upea konsertti, jonka saamme koulussamme esittää. Kyseinen ilmaiskonsertti on maanantaina 30.1.17 klo 18.30 Elisenvaaran koulun Kurkisalissa. Konsertissa tullaan kuulemaan muun muassa seuraavat kappaleet: Final Countdown, Africa, Elefantin paino sekä Hall Of Fame.

 

kirjoittanut Essi Vuori 3B

 

Vihreitä laaksoja, unohtumattomia kokemuksia

Irlannin leirikoulu 5.-11.6.2016

Lukuvuosi 2015-2016 on viimein ohi. Edessämme on matka Irlantiin, jonne lähdemme sunnuntai-yönä kello 3:30. Matkaan lähtevät Englanti 11 -kurssin valinneet opiskelijat ykkös- ja kakkosluokilta sekä ruotsin lehtori Virpi Laakkonen ja englannin lehtori Anne Kleemola. Opiskelijat saapuvat unisina koululle matkalaukkuineen, mutta kuitenkin innokkaina. Ajamme bussilla Helsingin lentokentälle ja siellä odotamme lentomme lähtevän kello 7:25. Reissaajat ehtivät lähtöselvityksen jälkeen tekemään ostoksia ja useimmat käyvät Starbuksissa odotellessaan lennolle lähtöä. Vihdoin pääsemme nousemaan koneeseen. Kolmen tunnin lennon jälkeen saavumme Dubliniin paikalliseen aikaan kello 8:35 ja lähdemme bussilla kohti Galwayta. Pitkän matkan jälkeen pääsemme lopulta viemään laukkumme hostelliimme nimeltä Sleepzone. Nälkä jo hieman alkaa olla, joten lähdemme lounaalle kaikki yhdessä ravintolaan nimeltä GBC. Herkullisen aterian jälkeen saammekin sitten aikaa kierrellä täysin vieraassa maassa, täysin vieraassa kaupungissa. Pitkän päivän päätteeksi jokaisen tulee olla omissa hostellihuoneissa kello 22:30, jolloin Virpi ja Anne käyvät katsomassa, ovatko kaikki tallessa. Jokaiselle varmasti pitkä ja raskaskin päivä takana, joten uni tulee tarpeeseen.

Hostel Sleepzone Galway

Uusi päivä koittaa ja lähdemme aamupalalle noin kello kahdeksan. Paahtoleipien ja murojen jälkeen pääsemme lähtemään englanniksi opastetulle päiväretkelle. Saavumme ensimmäiseksi Kinvaran kalastajakylän läpi Dunquairen linnalle, jossa on mahdollista käydä myös sisällä kurkistamassa. Käymme katsomassa 5800 vuotta vanhoja hautakiviä ja kelttiläisiä ristejä. Käymme myös katsomassa Poulnabrone-nimistä portaalihautaa. Menemme nälkäisinä syömään yhdessä lounaan O’Connors-pubiin, joka sijaitsee pienessä Doolinin kylässä. Jokainen saa valita ruokalistalta mieluisen aterian ja saammekin nauttia todella herkullista ruokaa . Käymme myös Gliffs of Moherilla, jossa on kuvattu Harry Potter- elokuviin kohtauksia.  Upeat maisemat meren äärellä ja mahdollisuus on myös käydä matkamuistomyymälöissä sekä ostaa pientä välipalaa. Lähdemme paluumatkalle Atlantin rannikkoa pitkin kohti hostelliamme. Matkalla aukenevat näkymät Aran-saarille ja Connemaraan. Saamme vielä illalla vapaa-aikaa kierrellä viimeistä kertaa Galwayssa ja ostamme myös eväät seuraavan päivän bussimatkalle Dubliniin. Primark-niminen kauppa ihastutti monia (Irlannissa nimeltään Penneys), sillä sitä meillä ei Suomessa ole ja sieltä tulikin ostettua isot kassit tavaraa.

Dunquaire

Poulnabrone

Kelttiläiset ristit

Cliffs of Moher

Cliffs of Moher

Aamiaisen jälkeen pakkaamme viimeiset tavaramme ja kello 9 lähdemme bussilla kohti Dublinia. Matkalla näemme paljon kauniita Irlantilaisia maisemia ja ihmettelemme vasemmanpuoleista liikennettä. Noin kahden ja puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavumme vihdoin hostellillemme nimeltä Ashfield House. Laitamme laukkumme säilytykseen ja lähdemme katselemaan jälleen uutta ja erilaista kaupunkia. Käymme keittolounaalla kaikki yhdessä hostellin lähellä KC Peaches -nimisessä ravintolassa Nassau Streetillä. Vatsat täynnä saamme hetken jatkaa kiertelyä ennen kuin saamme hakea laukkumme ja pääsemme hostellihuoneisiimme. Kello 15 lähdemme puolen tunnin opastetulle kierrokselle Trinity Collegeen ja vierailemme upeassa Book of Kells -museossa sekä historiallisessa kirjastossa. Mahdollisuus on myös käydä matkamuistomyymälässä. Mieleenpainuvan opastuskierroksen jälkeen majoitumme huoneisiimme ja ilta onkin vapaata aikaa kierrellä vaikkapa ostoksilla. Monen mieliksi Dublinista löytyy Primark, joten sinne rynnätään ensimmäisenä. Jälleen pitkä päivä uudessa kaupungissa takana ja jokaisen mielessä ovat varmasti ajatukset, mitä kaikkea upeaa vielä matkalla koemme.

Trinity College

Book of Kells

Heräämme uuteen aamuun, uuteen päivään, uudessa ja tuntemattomassa kaupungissa. Laittaudumme ja lähdemme aamupalalle hostellin alakertaan. Aamiaisen jälkeen bussi noutaa meidät hostellin edestä opastetulle retkelle Wicklow Mountainsille ja Glendalough’n laaksoon. Syömme lounasta paikallisessa ravintolassa ja tarjolla on  Soup&Sandwich, kuten myös edellisenä päivänä. Jatkamme matkaamme hetken tauon jälkeen. Saamme ihailla upeita irlantilaisia maisemia ja kaunista luontoa. Näemme muun muassa upean vesiputouksen, josta pysähdymme ottamaan kuvia. Oppaamme kertoo tarkoin meille Irlannista ja paikoista, joissa tänään käymme, joten opimme myös paljon uutta. Noin kello viiden aikoihin saavumme takaisin hostellille ja pienen hengähdystauon jälkeen lähdemme kiertelemään kaupungissa ja etsimään ruokapaikkaa. Yllätymme, kuinka mukavia paikalliset ihmiset ovat ja että heitä kiinnostaa, mistä tulemme. He myös kysyvät, millaista Suomessa on. Illan tullen lähdemme takaisin kohti hostellia. Illalla ihastelemme ostoksiamme ja juttelemme huonetovereidemme kanssa päivästä. Saamme tiivistetyn juonen huomisesta näytelmästä, joka olisi tarkoitus lukea ennen teatteriin menoa. Vaikka opettajat kehottavat meitä menemään nukkumaan aikaisin, meneehän siinä yöhön asti juteltaessa hyvässä seurassa.

Saamme nukkua tänään vähän pidempään, sillä aamupäivä on vapaata ja saamme valita jonkin kulttuurisen kohteen, jossa käymme. Osa käy muun muassa vahakabinetissa ja mahdollisuus on myös mennä kaupunkikierrokselle HopOn HopOff -bussilla. Käymme omissa porukoissamme lounaalla ja saavumme hostellille vaihtamaan vaatteita illan teatteria varten. Kokoonnumme hostellin aulassa ja kävelemme yhdessä teatterille. Kello 16 saamme ainutlaatuisen tilaisuuden päästä tutustumaan oppaan johdolla teatterin kulisseihin noin tunnin-mittaiselle kierrokselle. Ennen näytelmää meille jää aikaa käydä vielä syömässä. Kello 19.30 alkaa William Shakespearen näytelmä ”Othello” Abbey Theatressa. Näytelmä kestää noin kolme tuntia ja tämän jälkeen lähdemme takaisin hostelliin. Näytelmä oli varmasti jokaiselle upea ja ikimuistoinen kokemus.

The National Wax Museum

Viimeinen kokonainen päivä Irlannissa koittaa. Saamme jälleen valita omia kohteita esimerkiksi eläintarha, Dublin Castle, St Patrick’s Cathedral sekä kanavaretki Viking Splash Tour. Vapaavalintaisen aamupäivän jälkeen kokoonnumme hostellissa kello 16 ja lähdemme kävelemään kohti Arlington Hotellia, jossa meitä odottaa irlantilainen ilta: kolmen ruokalajin päivällinen sekä perinteisiä tanssi- ja musiikkiesityksiä. Saamme nauttia hyvää ruokaa, hyvässä seurassa, hyvän musiikin kera sekä saamme ihailla taitavaa tanssimista. Ilta jää kaikille varmasti päällimmäisenä mieleen ja ilta on myös varmasti jokaiselle yksi parhaimmista kokemuksista Irlannissa. Viimeinen iltamme Irlannissa alkaa kääntyä yöksi ja huomenna käännämmekin katseemme kotia kohti.

Dublin Zoo

 

Aamupäivämme on aika lailla tavaroiden pakkaamista ennen huoneiden luovuttamista. Jätämme laukkumme säilytykseen ja lähdemme lounaalle hostellin lähellä olevaan O’Sheas ravintolaan, joka sijaitsee 19 Talbot Streetillä. Syömme herkullisen kahden ruokalajin lounaan ja jokainen saa valita mieluisensa. Vatsat täynnä lähdemme omissa porukoissa tekemään viimeisiä ostoksia ja ottamaan viimeisiä kuvia Dublinista. Kello 15 haemme laukut säilytyksestä ja lähdemme bussilla kohti lentokenttää. Jälleen lähtöselvityksen jälkeen meillä on aikaa tehdä ostoksia ja ostaa pientä välipalaa lennolle. Yllätykseksemme samaa lentoa on odottamassa näyttelijä Jasper Pääkkönen, joka istuu vastapäätämme. Lentomme Helsinkiin myöhästyy parilla kymmenellä minuutilla, mutta pääsemme lopulta koneeseen ja odotamme pääsyämme takaisin Suomeen. Lento tuntuu pitkältä, sillä monet odottavat jo kotiin pääsyä pitkän viikon jälkeen. Viimein koneemme laskeutuu kiitoradalle ja näemme ikkunasta tutun suomalaisen ympäristön. Otamme laukkumme ja lähdemme bussilla kohti Pöytyää. Saavumme Pöytyälle yön pikkutunneilla ja jokainen lähtee omaa tietänsä kohti kotia. Palaamme koteihimme väsyneinä, mutta onnellisina monine unohtumattomine kokemuksine takataskuissamme.

Teksti ja kuvat Essi Vuori (3.B)

 

 

 

 

 

Abien lähtölaskenta on alkanut

Niin kuin joka vuosi, myös tänä vuonna vietiin abien TJ100-päivää ja se oli  8.syyskuuta. Abit pitivät silloin  aamunavauksen Elisenvaaran yläastelaisille ja lukion muille opiskelijoille.

Myös perinteinen TJ50 -laskenta on alkanut 24.marraskuuta. Abit ovat ripustaneet aulaan lakanan, josta vedetään joka päivä yksi päivä yli. Lakana on tietysti näkyvällä paikalla, jotta kaikki muutkin näkevät, kuinka vähän päiviä abeilla enää on.

Penkkareita vietetään 18.2.2016, jolloin abit pitiävät oman shown yläastelaisille ja lukiolaisille.

Jessica Nuutila 3.lk

Tervetuloa uudet lukiolaiset!

Tiistaina 27.10 koulussamme oli yhdeksäsluokkalaisille lukioilta, jossa kerrottiin tuleville lukion ykkösille, mitä kaikkea koulussamme tehdään ja millaista Elisenvaaran lukiossa on.  Musiikin esiintymiskurssin ryhmä esitti heti alkajaisiksi Haloo Helsingin Vihaan kyllästynyt sekä The Beatlesin With a little help from my friends, jonka jälkeen rehtori Outi Jalonen otti puheenvuoron. Lukiolta pidettiin Kurkisalissa ja väkeä olikin miltei koko sali täynnä. Eri aineiden opettajat esittelivät opettamiaan aineita kirjaston aulassa ja ysit saivat vapaasti kierrellä ja kysellä. Oppilaita oli tullut tilaisuuteen koko Pöytyän alueelta, mutta suurin osa oli Elisenvaarasta. Ilta loi varmasti lukiostamme positiivisen kuvan ja valmistaa siihen kaikkeen, mitä lukio tuo tullessaan.

Essi Vuori 2.lk

KOLUMNI: Terrorismi on köyhyyden oire

Perjantaina 13.11.2015 koko Eurooppa järkyttyi Pariisiin tehtyjen terroristi-iskujen vuoksi – ja syystäkin. Eurooppa oli joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Pariisin iskut olivat voimakkain ääri-islamilainen terroriteko Euroopan historiassa, ja ne sijoittuivat Pariisiin. Pariisiin, joka on Lontoon ohella Euroopan tunnetuin kaupunki. Pariisiin, joka on maailman matkustetuin kaupunki. Pariisiin, jonka voidaan väittää sijaitsevan Euroopan sydämessä. On selvää, että koko Eurooppaan ja maailmaan laskeutui synkkä pelon ilmapiiri.

Seuraavat päivät täyttyivät isku-epäilyistä. Saksassa ja Espanjassa peruttiin jalkapallo-otteluita pommiuhan vuoksi. Tanskassa ja Ruotsissa turvallisuusjoukot evakuoivat aukioita ja aloittivat ajojahteja. Italiassa tyhjennettiin turistikohteita. Euroopan lentoja peruttiin Yhdysvalloissa ja Afrikassa. Pariisissa sotilas- ja poliisioperaatiot ovat päivittäisiä. Kaikkialla missä ulkomaalaistaustainen on laskenut salkun maahan, on varauduttu uuteen iskuun.  Samaan aikaan päättäjät ympäri Eurooppaa keksivät ratkaisuja niska limassa. Eurooppa on peloissaan ja se tarvitsee ratkaisuja rauhoittuakseen.

Ratkaisuja onkin keksitty, mutta on kokonaan eri asia, ovatko ne järkeviä vai tehty vihan ja pelon sekaisissa tunnelmissa. Valtioiden välisiä rajoja on suljettu ja rajatarkastuksia kiristetty. Englannissa lehtiä on sensuroitu ja  Ranska on aloittanut massiiviset pommitukset Syyriassa, ISISin synnyinseuduilla. Monet Euroopan maat ovat myös aloittaneet jonkinasteisen kansalaisvalvonnan kiristämisen. Suomessa se tarkoittaa nettivalvonnan mahdollisuuksien laajentamista lain puitteissa. Ranskassa ollaan otettu käyttöön käytäntö, jossa ulkona liikkuvan on pystyttävä todistamaan henkilöllisyytensä, ja viranomaisilla on lupa sitä udella perusteittakin. Haluamme toki turvallisuuden tunnetta, mutta mielestäni on aiheellista kysyä, ovatko yllä mainitut keinot Eurooppaa 2015.

Mielestäni nämä keinot ovat vääriä. Eurooppa on jo pitkään rakentanut omaa arvomaailmaansa, jossa keskiössä on ollut vapaus. Liikkumisvapaus, yksilönvapaus, yksityisyydensuoja ja solidaarisuus ovat olleet meille eurooppalaisille tärkeitä arvoja ja oikeuksia. Ihmisten urkinta, rajojen sulkeminen ja pommitukset eivät ole eurooppalaisia keinoja konfliktien ratkaisemiseen. Nyt tehdyt toimet ovat tehty pelon ja vihan vaikutuksen alaisena. Kyllä, me haluamme turvaa. Kyllä, me haluamme oikeutta, mutta ainoa oikea reitti on ongelman tuhoamisen sijaan, poistaa sen tarkoitus. On estettävä islamilainen radikalisoituminen, eikä se käy tappamalla muslimeita Syyriassa. Se vain lisää vihaa länsimaita kohtaan.

Ongelman voi poistaa vain saamalla rauha Syyriaan, mahdollisimman vähäisellä veren vuodatuksella. Rauhan jälkeen Syyriaan tulee saada hallitsija, joka ymmärtää sikäläistä kulttuuria ja pystyy parantamaan paikallisen väestön asemaa. Länsimaiden ja Lähi-idän välinen elintasokuilu on saatava kapeammaksi. Vain silloin terrori voi loppua ja nämä erilaiset kulttuurit voivat elää rauhallista yhteiseloa. Tämä on ratkaisuna hidas, mutta ainoa joka tulee kestämään ajan hampaan. Nyt ei ole aika pommittaa, nyt on aika rakentaa.

Waltteri Aarnio 3.lk (ÄI10-kurssilainen)

KOLUMNI: Yleisnyrpeyden oireyhtymä

Hymy ja iloinen tervehdys. Kenties pieni juttutuokio asiakkaan kanssa. Tätä on mielestäni asiakaspalvelun jalo taito. Usein kohtaan harmikseni kuitenkin asiakaspalveluammateissa työskenteleviä ihmisiä, jotka eivät tosiaan ole elementissään kyseisessä työssä. Voi olla että heille on iskenyt känkkäränkkäpäivä, mutta silmiinpistävä, jatkuva epäkohteliaisuus on mielestäni erittäin töykeää ja ärsyttävää.

Yksi ammattiryhmä, jossa olen erityisesti huomannut kyseistä käytöstä on bussikuskit. Suurin osa kuskeista on mukavia ja iloisia, tervehtivät kohteliaasti ja toisinaan jutustelevat etupenkeissä istuvien iäkkäämpien rouvashenkilöiden kanssa. Siitä tulee hyvä mieli ja loppumatkakin sujuu mukavasti. Tervehdys ja ystävällinen olemus ei maksa paljon vaivaa. Sitten on niitä, joita tervehtiessään miettii että mahtaakohan kuulossa olla vikaa vai eikö muuten vaan tee mieli puhua. Tekisi mieli kysyä, että viekö se kuuluisa kissa kielesi vai onko Suomen alituinen kylmä sää ja jäädäkseen tullut flunssa vienyt äänen lopullisesti mennessään? Itse kuljen paljon bussilla ja täytyy sanoa, että törmään kyllä viikottain tällaiseen käytökseen.

Sappeni saa erityisesti kiehumaan se, että vaikka kuski varsin hyvin kuulee suustani ulos tulevan tervehdyksen, hän ei silti vastaa. Eikä varsinkaan katso silmiin, ei vahingossakaan. Parhaimmassa tapauksessa bussiin noustessa keskustelu kuuluu jokseenkin näin:

Jonna: “Moi.”

Kuski: “Örhömhnmh.”

On hienoa, että rakas kuskimme pystyy ylittämään itsensä ja onnistuu tällaiseen edellä esitettyyn mahtisuoritukseen. Omaperäinen mörähdys on ainoa asia, joka vähäisestä desibelilukemasta huolimatta kantautuu korviini. Tämä kaikki tapahtuu katsekontaktia vältellen, luonnollisesti. Mielenkiintoinen asia on se, että rakkaan kuskimme puhumattomuus kohdistuu havaintojeni perusteella erityisesti nuoriin. Ehkä hän ei varttuneempana henkilönä pidä nuorista. Ehkä hän on kyllästynyt ammattiinsa. Tai ehkä häntä vaivaa krooninen yleisnyrpeys, ken tietää.

Toinen suuresti ketuttava asia on se, että jos astun bussiin jonon viimeisenä, on alituisena vaarana se, että seuraavassa hetkessä olen nenälläni pitkin käytäviä. Heti bussikortin kiltisti leimattuani rakas kuskimme nimittäin painaa tallan pohjaan, ja kiitos fysiikan lakien, on ilmalento melko todennäköinen, jos en ole varautunut. Sama pätee stoppinappulaa painettuani. Kun nousen penkistä lähteäkseni kohti ovea, bussi jarruttaa kuin seinään. Ja taas saa varoa henkikultansa puolesta.

Olen kohta kolme vuotta havainnoinut rakkaan kuskimme käytöstä, ja tullut siihen tulokseen, että ihan sama. Minähän en enää moikkaa. Annan samalla mitalla takaisin. Jos ystävällisyys ei maita, niin omapahan on asiansa. Toisinaan kyllä unohdan äänettömän protestini, ja moi karkaa ulos suustani kuin varkain. Yleensä silloinkaan vastausta ei kuulu,  ylläripylläri.

Jonna Taberman 3. lk (ÄI10-kurssilainen)

KOLUMNI: Aihetta mä metsästän

Miksi aiheen keksiminen on niin vaikeaa? Mielessäni pyörii päivittäin miljoona asiaa, jotka ärsyttävät tai joista minulla olisi jotain sanottavaa. Kuitenkin kirjoitushetken tullessa, päähäni iskee tyhjyys ja kaikki aiheet tuntuvat juoksevan paniikissa karkuun ja piiloutuvan mieleni syvimpiin sopukoihin.

Joka kerta kirjoittamisen aloittamiseen vaaditaan työläs metsästysretki, kun yritän hätistellä potentiaalisia aiheita koloistaan. Kun löydän yhden, se tyrmää heti itsensä jollain typerällä tekosyyllä, kuten “Olen liian henkilökohtainen”, “Mitä muutkin minusta ajattelisivat?” tai “Oletko tosissasi?”

Oma, itse luomani teksti on ainakin minulle henkilökohtainen asia. Joka tekstissä kuuluu ääneni ja näkyy kädenjälkeni, oma näkymätön puumerkkini. Tuntuu kuin antaisin joka tekstissä palan itseäni, joka jostain syystä hävettää minua aivan suunnattomasti. Häpeän jysäys iskee vatsanpohjaan joka kerta, kun ajattelen, että ei pahus joku oikeasti lukee tämän tekstin. Valmiin esseen ojentaminen opettajalle on aina yhtä taistelua. Paperi muuttuu äkkiä kädessäni tahmeaksi liimapaperiksi, josta sormien irroittaminen on pieni operaatio. Puhumattakaan ryhmäarvostelusta, jossa tekstini lukee mahdollisesti enemmän kuin yksi ihminen. Yritän aina keksiä mahdollisimman tavanomaisen aiheen, joka koskee minua mahdollisimman vähän. Johtuuko aiheen löytämisen sietämätön vaikeus siis itsetunnon puutteesta vai haluanko suojella herkkää itseäni viimeiseen asti mahdollisimman neutraaleilla aiheilla?

Pääni sisään piiloutuvat aiheet eivät näköjään ymmärrä, että juurikin henkilökohtaisuus herättää usein eniten tunteita lukijassa. Usein myös se tunteellinen teksti jaksaa kiinnostaa eniten. Kuitenkin ihan liian usein itseään läheltä liippaava aihe vilkuttaa vaaraa kaikilla mahdollisilla varoitusmerkeillä. Minkä neuvon siis antaisin samankaltaisille ujoille kirjoittajille, joiden aiheet pyrkivät piiloon samalla tavalla kuin omanikin? Sanoisin, että uskaltakaa kaivella vähän syvemmältä. Uskon, että lukija arvostaa rohkeuttasi ja jaksaa nähdä vaivaa kahlatakseen tekstisi läpi, kun hän ymmärtää, miten paljon olet itsestäsi siihen antanut. Jos aiheesi kuitenkin kusaisee pahemman kerran, ole armollinen sitä kohtaan. Olet ainakin taas yhden askeleen lähempänä sen kouluttamista sisäsiistiksi ja kutsuun vastaavaksi, tottelevaiseksi aiheeksi. Ehkä ne muutkin aiheet sitten tulevat helpommin löydettäviksi tulevaisuudessa.

Emma Virta 3.lk (ÄI10-kurssilainen)

Kolumneja kiireen keskelle – herättämään ja viihdyttämään

Julkaisemme ELVIS-lehdessä tulevina viikkoina ÄI10-kurssilla (=Luova kirjoittaminen) kurssitöinä syntyneitä kolumneja.

Mukavia lukuhetkiä lukijoillemme joulukiireiden keskelle!

toivottavat ELVIS-lehden kirjoittajat

Konserttimatka fantasiamaailmaan

Lukion jokavuotinen konserttielämys oli tänä syksynä Turun Konserttitalossa torstai-illalla 22.10.2015. Koko lukiomme suuntasi kohti Turkua kolmella bussilla. Konsertissa kuulimme suosittujen elokuvien ja pelien musiikkia muun muassa Harry Potter -elokuvasta sekä  World of Warcraft -pelistä. Monet opiskelijat yllättyivät positiivisesti, miten hienolta musiikki kuulosti suuren filharmonisen orkesterin esittämänä. Kapelimestarina toimi Esa Heikkilä, solistina esiintyi Sabina Zweiacker ja konsertin juonsi hauska Orvar Säfström. SAGAS – Orchestral Fantasy Music -konsertit ovat saavuttaneet suuren suosion. Alkuperäinen näytös oli loppuunmyyty, joten näytös, johon pääsimme, oli lisänäytös. Vaikka koulupäivä venyikin pitkäksi, esitys oli hieno ja mieleenpainuva.

 

Mandi Rouhiainen