KOLUMNI: Pitääkö mun aina jotain?

Etsi töitä. Lue pääsykokeisiin. Käy ulkona kavereiden kanssa. Muista liikkua. Käy töissä. Tee superfood-smoothie, äläkä vaan juo ennen kuin olet ottanut kuvan ja jakanut sen someen. Käy tervehtimässä isoäitiä ja lahjoita rahaa kehitysapuun. Ole nuori, villi ja vapaa. Mene salille ja muista lähteä taas ajoissa töihin. Mitä odotetaan melkein valmiin ylioppineen tekevän kirjoitusten päätyttyä? Pitäisi elää elämänsä parasta aikaa, mutta toisaalta, olenhan jo aikuinen, joten pitäisi kantaa vastuuta ja olla tavoitteellinen. Nyt kun on selvää, että nämä kaksi tavoitetta eivät aivan kohtaa toisiaan, pitäisi miettiä, millainen haluaa olla. Haluaako hankkia elämyksiä ja bailata viikonloput kuin viimeistä päivää vai suoriutua töistä – ja oikeastaan koko elämästä –  kuin aikuinen? Jos käy töissä, on varaa hankkia elämyksiä ja niitä aina niin kliseisiä kokemuksia, joita muistella vanhainkodissa. Mutta kun käy töissä ja tienaa, ei ole aikaa eikä jaksamista bailata kuin viimeistä päivää. Ja sehän on aivan varma, että kun hakee töihin päästäkseen Ruisrockiin, on töissä juuri sinä viikonloppuna, kun tapahtuma järjestetään. Ei lainkaan hyvä ja palkitseva lopetus kesän uurastukselle. Kun miettii näitä kahta vaihtoehtoista tapaa viettää kesää kirjoitusten jälkeen, monet pyrkivät varmaankin jonkinlaiseen kultaiseen keskitiehen. Elämähän on aina yhtä suuren ja kultaisen keskitien etsimistä, suurten ja mutkikkaiden sivupolkujen joukosta. Ja onnekkaitahan ovat aina ne, jotka löytävät sen kultaisen keskitien. Uskaltaisinkin veikata, että suurin osa näistä tulevista ylioppilaista onkin juuri löytänyt sen kultaisen keskitien, ja he kulkevat sitä pitkin onnellisina, koska se on se polku, joita heidän on toivottu kulkevan. Onko kuitenkaan oikein, että nuorille asetetaan ylipäätään yhtään minkäänlaisia odotuksia siitä, mitä heidän tulisi tehdä tänä kesänä kolmen vuoden uurastuksen jälkeen? Ovatko ne kultaisen keskitien etsijät oikeasti halukkaita kulkemaan tänä kesänä sitä polkua pitkin? Eikö tärkeintä olisikin, että kaikki tekisivät juuri sitä, mitä he haluaisivat? Uskaltaisin väittää, että olisi. Tämä sääntö ei päde pelkästään tuleviin ylioppilaisiin, vaan aivan jokaiseen.

ARVOSTELU: Bridget Jones – Elämäni sinkkuna

Luin Helen Fieldingin kuuluisan kirjasarjan ensimmäisen osan, jonka nimi on Bridget Jones – elämäni sinkkuna. Kirja on julkaistu vuonna 1996. Bridget Jones on pian kolmekymppinen kirjakustantamossa työskentelvä nainen, joka unelmoi pomostaan. Bridget murehtii painostaan sekä yrittää useaan otteeseen laihduttaa kirjan aikana.  Murheen aiheeksi joutuvat myös oma tupakointi sekä suurehko alkoholin kulutus. Bridgetin suurin unelma alkaa pikkuhiljaa toteutumaan, kun hänen pomonsa, Daniel, kiinnostuu Bridgetistä. Bridgetillä on vaikeuksia luottaa Danieliin ja joutuukin pian pettymään häneen, kun kuulee Danielin tapailevan toista naista samaa aikaan. Pettymyksen jälkeen Bridget tapaa uudestaan Mark Darcyn: miehen, jota on yritetty naittaa Bridgetille useaan otteeseen. Heistä tulee loppujen lopuksi pari, vaikka Bridget aivan kirjan alussa vannoi vihaansa Markia kohtaan.

Kirja on todella nopealukuinen, jopa sellaiselle, joka ei usein kirjoja lue. Kirjan nopealukuisuuteen vaikuttivat eniten sutjakka sekä hauska kieli. Kieli on usein ronskia sekä todella elävää, kirosanoja ei säästellä.  Kirjassa on usein ilmaistu hauskasti erilaisia asioita, mikä tekee tylsätkin kohdat ihan hyviksi. Kirjan mielenkiintoinen puoli on, että se on kirjoitettu päiväkirjanomaisesti. Luvut on jaettu kuukausien mukaan. Jokaisen päivän alussa Bridget ( tarinan päähenkilö) ilmoittaa senhetkisen painonsa, päivän alkoholiannoksien määrän sekä päivän aikana syödyt kalorit. Päiväkirjamaisuus luo realistisemman kuvan päähenkilöstä sekä hänen elämästään.

Kirja on hyvä myös siksi, että se keskittyy 30 vuotta lähestyvän naisen elämään kaikkineen puolineen. Kirjassa käsitellään monimutkaista työelämää, raastavaa rakkauselämää ja vaikeaa perhe-elämää, jossa Bridgetin vanhemmat asettavat hänet riitojen keskelle. Bridgetin elämään pystyy helposti samaistumaan, sillä hänen elämäänsä määrittelevät miesongelmat sekä ulkonäköpaineet. Kuka nuori nainen ei kokisi samoja ongelmia?

Teoksessa on toki myös huonoja puolia. Kirja jää välillä junnaamaan tiettyyn ongelmaan aivan liian kauan, mikä on kirjan yksi huonoimmista puolista. Huonoja puolia on myös välillä aivan liian kärjistetyt paino-ongelmat, sillä ”pahimmillaan” Bridget painaa noin 60 kiloa.

Vaikka teoksesta löytyy huonojakin puolia, suosittelen kirjan lukemista kaikille kiinnostuneille, sillä se on ehdottomasti paljon parempi kuin elokuva. Positiivinen yllätys oli kuitenkin se, kuinka samanlaisia kirja ja elokuva ovat. Antaisin kirjalle neljä tähteä, sillä lukukokemukseni oli ehdottomasti yksi parhaista.

**** (neljä tähteä)

Sini Rajala

Mitä heistä tuli? – Katri Keloniemi

 

Entisiä Elisenvaaran lukion oppilaita esittelevässä Mitä heistä tuli? -juttusarjassa on tällä kertaa esittelyssä Katri Keloniemi.

1. Milloin opiskelit Elisenvaaran lukiossa?

Opiskelin lukiossa vuosina 1991-1994.

2. Hauskin muistosi oppitunneilta?

Velmalan Hannun tunnit sekä vitsit.

3. Mitä kaipaat lukioajoilta?

Kavereita sekä uskonnonopettajan tunteja.

4. Mitä olisi lukiossa pitänyt tehdä toisin?

Olisi pitänyt opiskella enemmän.

5. Mistä lukiossa opituista asioista on ollut eniten hyötyä opiskeluissa/elämässä?

Uskonnontunneilta oppi työelämään liittyviä tärkeitä asioita, sillä ne auttoivat kanttorin koulutukseen.

6. Mitä suunnitelmia tulevaisuuden suhteen sinulla oli abina?

Valmistua papiksi tai kanttoriksi.

7. Missä ja mitä olet tähän mennessä opiskellut?

Sijaiskanttoriksi Eurajoella sekä Turun konservatoriossa kanttoriksi ja pianonsoitonopettajaksi.

8. Mitä sinusta lopulta tuli?

Kanttori sekä pianonsoitonopettaja.

9. Mitä töitä olet tehnyt lukion jälkeen? Oletko ollut työttömänä?

Kanttorin töitä sekä ollut useita soitto-oppilaita. Olen tehnyt myös monia erilaisia pätkätöitä.

10.  Miten ja missä asut nykyään?

Omakotitalossa Haverilla.

11.  Tämänhetkisen elämäsi TOP5-asiaa?

1. Lapset 2. Politiikka 3. Kuoronjohtaminen 4. Musiikki 5. Kissat

12. Minkä neuvon antaisit lukiolaisille Elisenvaaraan?

Panostakaa opiskeluun nyt niin pääsette työelämään sekä hyvään ammattiin. Suomi tarvitsee ammattitaitoista työvoimaa.

 

Ykkösluokkalaisten ajatuksia kuluneesta vuodesta

Itse muistan yläasteella ajatelleeni kauhulla lukioon menoa. Yläasteen tuttu ja turvallinen lukujärjestys vaihtuisi valinnaisiin aineisiin ja satunnaisten kokeiden tilalle tulisi hermojaraastavat koeviikot. Kolmivuotinen uurastus päättyisi jatko-elämän määrittäviin kokeisiin, jotka olisi läpäistävä, jotta ylioppineen lakista saattaisi edes haaveilla.

Tämä ”uurastus” on kuitenkin antanut aikaa miettiä, mitä oikeasti tulevaisuudelta haluaa, ja voisinkin nyt ylioppilaskirjoitukset kirjoittaneena sanoa, että olen aika varma, mitä seuraavaksi haluan tehdä.

Halusin tietä,ä onko vuoden opiskelleilla ykkösillä samankaltaisia ajatuksia.

Haastateltavina olivat ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat Johanna Tammi ja Tytti Eskola.

Onko ensimmäinen vuosi lukiossa vastannut odotuksiasi?

J&T: Lukiossa on ollut hieman helpompaa kuin luulimme. Tunnit kuluvat yllättävän nopeasti ja vapaatunneilla on aikaa lukea läksyjä. Koulukyydit kulkevat hyvin.

Kuinka pitkä on koulumatkasi?

J: 7km, mutta bussilla kuljettuna lähes 20km.

T: 25km, ja bussin kiertelyistä Riihikoskella matkaa kertyy n. 40km

Minkä lukutekniikan koet itsellesi tehokkaimmaksi?

J: Omat muistiinpanot ja miellekarttojen laatiminen.

T: Alleviivaukset kirjasta sekä muistiinpanot.

Onko hyvien arvosanojen saaminen ollut vaikeampaa kuin yläasteella?

J&T: Tietyissä aineissa kyllä, etenkin matematiikassa ja englannissa. Englannissa siksi, että opeteltava alue ja sanasto on niin laaja.

Miten luet koeviikkoa varten?

J: Kertaan kurssin aikana jo läpikäydyt kappaleet.

T: Hieman ennen koeviikkoa luen kirjaa läpi ja koeviikolla teen viimeiset alleviivaukset. Läksyt olisi toki hyvä lukea ajallaan, mutta aina ei jaksa.

Lempiaineesi lukiossa?

J: Historia. Venäjän kieli kiinnostaa myös ja valitsin sitä valinnaisena.

T: Varmaankin terveystieto ja liikunta. Valinnaisena luen saksaa.

Mitä aineita suunnittelet kirjoittavaksi ylioppilaskirjoituksissa?

J: Biologian, fysiikan, kemian, matematiikan, englannin, ruotsin, äidinkielen ja ehkä myös venäjän.

T: Pakollisena englannin, ruotsin, äidinkielen ja terveystiedon. Lisäksi matematiikan ja biologian.

Mitä asioita muuttaisit koulussasi?

J&T: Koulun viihtyvyyttä voisi lisätä. Lisää sohvia luokkien lähettyville, luokkiin lisää väriä esim. värikkäät seinät, parempi lämmitys-  ja ilmastointijärjestelmä, homeongelma pois sekä siiven remontointi.

Onko sinulla odotuksia tai toiveita seuraaville vuosille?

J&T: Kakkosvuodesta tulee varmasti haastava mutta täytyy toivoa, että numerot pysyisivät samalla tasolla. Kirjoitukset vähän kauhistuttaa.

 Mitä olet suunnitellut tekeväsi lukion jälkeen?

J: Haluaisin lääketieteelliseen opiskelemaan.

T: Luokanopettajan tai aineenopettajan ammatti kiinnostavat.

Tytti ja Johanna läksyihin uppoutuneina.

Iida Eskola